Mäntyankeroinen (Bursaphelenchus xylophilus) Oireet Männyt kuolevat nopeasti. Pihkaneritys tyrehtyy. Latvukset tulevat punaruskeiksi.
*Koska tämä mäntyankeroinenKIN tuntuu olevan ydinhallintomme määritelyssä 100% TABU on aihetta toki syytä pitää jatkuvasti esillä. Samoin kuin maailmanlaajuinen tritiumsadevesilammikkoihinsa kuolevien matelijoiden ja sammakoiden hätätilajulistukset ja muut vastaavat säteilyn mehiläistapot toki! Näin tällaisen ilmon poistetun nettihausta:"Suomessa metsätaloutta uhkaa eniten mäntyankeroinen, joka on luokiteltu vaaralliseksi ... Mäntyankeroisen leviämisen riski Suomeen on varsin todellinen, ...!"*Aika hurjaa tekstiä muuten, vai mitä ja SUPO/IAEA mitä ilmeisemmin kielsi noin kaikenkertovan materiaalin julkaisun? .. .. No yhtä kaiki herättää HETI epäilyksiä virannomaistemme ja ydinhallinnon mitä hämärimmistä syy-yhteyskytköksistä!
Tuhonaiheuttaja
Tuskin paljain silmin erottuva nematodi eli sukkulamato (alle 1 mm).
Mäntyankeroinen on hyvin pieni, aikusena alle 1 mm pitkä, läpikuultava sukkulamato. Ennen aikuistumista on neljä toukkamaista kehitysastetta, elelevät pääasiassa mäntyjen pihkatiehyeissä. Lisääntyminen optimioloissa on hyvin vilkasta ja saastunut puu kuolee nopeasti. Mäntyankeroinen voi levitä kuolevaan puuhun
*Äärimmäisen tärkeä ydinkytkös. Kun jo viime kesänä ilmoitettiin mm. Ranskan metsien kuolevan kesäisin enemmän kuin kasvavan säteilyn tuhottua metsänpohmjien ionitasapainot on pöytä jo katettu Portugalista, Siperiasta vääjäämättä lähestyville mäntyankeroisille. Kiitos ydinvoimateollisuutemme kasvien luontainen vastustus on nyt nollissa, pon apetiit!lisääntymään tulleiden hyönteisten välityksellä. Mäntyankeroisen arvellaan olevan kotoisin Pohjois-Amerikasta, jossa mäntylajit ovat kehittyneet melko vastustuskykyisiksi. Kotoinen mäntymme on herkkä mäntyankeroiselle.
*Bulseye! Mihin siis tarvitaan jatkossa ydinsähköämme, jota suunnitellaan jo härskisti 60v periodeille?Ei siis mikään ihme, että ydinherroillamme on kiirus ydinmmyllyineen, ennen kun kansa tajuaa ydinjymäytyksen suuruudet. nou metasää, ja ei tarvetta ydinvoimalle, tämä setti muuten pitää ja toimii!Mäntyankeroinen on hyvin vaarallinen tuholainen ja aiheuttaa vahinkoa etenkin levittyään alueille, missä mäntylajit eivät ole ehtineet kehittää vastustuskykyä, kuten Japanissa ja Kiinassa. Euroopassa laji on tavattu Portugalista. Suomessa lajia ei ole havaittu luonnossa, mutta saastuneilta alueilta tulleessa puutavarassa ja pakkausmateriaalissa sitä on tavattu.
*Itse asiassa jo 40 invaasiota (-08). Ja lisää tulee kunnes metsämme menee. Ydinalamme tietää tämän jo NYT!Kehitys Lisääntyminen optimioloissa (25 - 30 °C) on hyvin nopeata ja kehitys munasta aikuiseksi kestää vain kolmisen vuorokautta. Ankeroinen vaatii suhteellisen korkeata lämpötilaa (yli 20°C) voidakseen kehittyä, mutta kykenee säilymään hengissä useita kuukausia -17 °C lämpötilassa.
*Lokoisaa ruoka-apetta Suomessa silmän kantamattomiin ankeroismadoille. Ja vauhti leviämistarpeelle on toki silmitön. Mihin tarvitsemme ydinvoimaa pian, tai edes NYT? Ehkä ydinvoiman voisi valjastaa nykyisen 70% meren kiehutuksensa lisäksi 100% energian haaskaamisiin ja pelkiksi kampamaneettikasvattamoiksi läpi vuoden!) Jaa niin 05.06.-08 YLE kauhisteli, että kasvihuonekaasuja tulee eniten kuin kansa viemäröi litroittain kuumaa käsienpesuvettä ja kummuttaa sitten Itämerestä metaanit, typpioksiduulit ja ties mitkä hiilipäästöt.*Toki ydinvoimaloittemme tuhansien ja tuhansien ja tuhansien megawattien lauhdekumpuamisista ydintyyliin taas 100% vaiettiin? Miksi ihmeessä ei totuus kelpaa. Ydinvoima esim. TVO:n lauhteissa kun todistetusti tuottaa kummuttaen metaanisedimenttikerrostumia Itämerestä tauotta jo näillä kahdella voimalallaan 5 000MW hiilipolton edestä! Miksei näitä tutkita julkisuuteen? Ai niin, kun "-08 alkuun hämäräperäisesti" Ilmatieteenlaitos lopetti koko Suomen keskeisimmät merentutkimuslaitoksen arandoinnit ydinlauhdevesissä, kun alkoi ydinkytkösluu paistaa!!
Leviäminen Vaikka ankeroiset voivat säilyä hengissä kuolleella puulla vuosikausia, tarvitsevat ne siirtäjäeliön eli vektorin kuljettamaan ne uuteen lisääntymispaikkaan lähistön terveisiin mäntyihin. Vektoreina toimivat sellaiset hyönteiset, jotka iskeytyvät lisääntymään kuoleviin puihin ja kaivautuvat puuaineeseen, näin ankeroiset voivat niihin tunkeutua. Lisäksi hyönteisten täytyy aikuistuttuaan käydä nakertamassa terveiden mäntyjen vuosikasvaimia, oksia, runkoa tai juuria, jotta ankeroiset pääsisivät uuden puun solukoihin. Mahdollisia vektoreita Suomessa ovat pääasiassa Monochamus-suvun sarvijäärät: suutari ja ranskanräätäli, mutta muidenkin hyönteisten arvellaan voivan toimia satunnaisesti vektoreina.
Tuhokohteet Mäntyankeroisen tuhoja on esiintynyt kotoisilta puulajeilta vain männyllä, joka on varsin altis tuhoille. Muualla maailmassa ankeroisen on todettu tuhonneen erityisesti sylvestris-ryhmän mäntyjä: punamäntyjä (Pinus resinosa), japaninmustamäntyjä (P. thunbergii), japaninpunamäntyjä (P. densiflora) ja P. luchuensis -mäntyjä. Lisäksi se on todettu lukuisilta mänty-, kuusi- ja muilta havupuulajeilta.
Tuhon eteneminen Suotuisten olosuhteiden vallitessa mäntyankeroisten määrä kymmentuhatkertaistuu parin viikon aikana.
*On siinä ydinaavikoituvasa Suomessamme kohta rapinaa salomaillamme!Uusien puiden valtaamiseen se pystyy kuitenkin vain tietyssä elinkiertonsa vaiheessa (ns. kestotoukka). Lisäksi se vaatii levitäkseen siirtäjäeliön, jona toimii useimmiten jokin Monochamus-suvun jäärä. Ankeroisten lisääntymistä suosii kuiva ja lämmin kesä.
Vaikutus puuhun Mäntyankeroiset tukkivat lisääntyessään puun tiehyet. Ne valtaavat saastuttamansa puun kokonaan siirtyessään puun sisällä pihkatiehyeiden kautta niin oksiin, runkoon kuin juuristoonkin. Ankeroisten aiheuttaman, usein nopean, puiden kuolemisen syytä ei aivan tarkkaan vielä tiedetä. Vektorien mukana kulkeutuu usein myös sienitauteja ja pihkanerityksen heikentyessä puut altistuvat monille muille tuhoeliöille. Lakastuminen saattaakin olla seurausta useiden eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta.
Elinkierto Vektorit
Ankeroisten tunnistaminen on vaikeata koska kuolevassa ja kuolleessa puussa suorastaan kuhisee erilaisia ankeroisia.
Vahingot metsätaloudessa Mäntyankeroisesiintymät vaativat aina välittömiä toimia. Mäntyankeroinen pystyy lisääntymään ja tappamaan puita nopeasti. Ankeroinen tappaa Japanissa vuosittain miljoonia kuutiometrejä puuta.
*90% metsästään katosi muutamissa vuosissa Siperian pakkasista ja tuulista huolimatta läpi maan.Tuhoriskin arviointi Sääolot, ainakin Etelä-Suomessa, mahdollistavat mäntyankeroisen lisääntymisen ja kotoinen mäntymme on todettu alttiiksi ankeroiselle. Vaara mäntyankeroisen leviämiselle Suomeen on melko suuri,
*Saivartelua, koska leviäminen on SELVIÖ!koska kaikkia puutavaraeriä ja pakkausmateriaaleja saastuneilta alueilta ei pystytä tarkastamaan. Lisäksi on mahdollista, että Aasiasta peräisin olevan puutavaran mukana kulkeutuvat ankeroiset pääsisivät vakiintumaan lähialueille. Lämmin ilma ja kuivuus altistavat puita.
*Ankeroinen trodellisuudessa lähestyy Suomea jo kahdelta maayhteydeltä ongelmitta. Metsäteollisuus ja ydinala ankeroinen tulee, oletteko valmiina pysäyttämään koneenne!?***Torjuntamenetelmät Tehokasta keinoa ankeroisen torjumiseksi ei ole toistaiseksi pystytty kehittämään.
*Osuma ja upotus! Miksi haaskata ydintekniikkaan, jolle ei ole edes jatkossa TARVETTA!!Toimivimmaksi on osoittautunut vektorihyönteisten hävittäminen ja saastuneiden puiden polttaminen ennenkuin vektorit poistuvat niistä. Suomessa tiukat tuontipuurajoitukset ovat paras keino leviämisen estämiseksi. Tuontipuu saastuneilta alueilta tulee olla kuumakäsiteltyä 56°C
30 minuutin ajan siten, että käsittely ulottuu puun keskustaan asti.Mäntyankeroinen on Euroopan ja Välimeren Kasvinsuojelujärjestön karanteenilistoilla (European and Mediterranean Plant Protection Organization, EPPO). Lisäksi EU:lla on säännökset sen leviämisen ehkäisemiseksi. Mikäli epäillään mäntyankeroisen levinneen metsään, on syytä ottaa yhteyttä Kasvintuotannon tarkastuskeskukseen, missä asia pystytään varmistamaan.
Teksti: Kuvat: Lähteet: Pouttu, A. Tomminen, J. Tomminen, J. Kyushu Research Center EPPO Pouttu, A. Tomminen, J. ja Nuorteva, M. (1987) EU:n lainsäädäntö
05.08.2003 / APou